Raymond

Suomen kesä
Lue juttu

Magufuli

Teksti
Ann-Mari Huhtanen
Kuvat
Touko Hujanen

Viime viikkoina Eurooppa ja Suomikin on kohissut laajamittaisen verosuunnittelun ja veroparatiisikytkyt paljastaneista Panama-papereista. Eurooppa ei kuitenkaan ole ainoa mantere, joka vuotaa. Jos yritysten veronkierto saataisiin Afrikan mantereella kuriin, kehitysapua ei enää tarvittaisi.

Tansaniassa hihat jo heiluvat. Uusi presidentti John Magufuli on pistänyt korruption ryvettämän maan säästökuurille ja luvannut laittaa verorötöstelijät kuriin. Se on innoittanut tuhansia postaamaan Twitterissä ja Instagramissa kummallisia valokuvia, joissa koira ”siivoaa” tai valkoiseen tennissukkaan on piirretty tussilla Niken logo. Hashtagin takaa löytyy kuitenkin jotain syvempää: aito toivo paremmasta.

 


Tämähän on merkillistä. Istun Dar es Salaamissa keltaisessa minibussissa kädet ristissä, vaikka en usko Jumalaan.

”Rakas kaikkivaltias luojamme. Kiitämme jokaisesta päivästä, jonka meille suot”, kaunis afrohiuksinen nainen vieressäni esirukoilee. ”Suojele matkaamme ja siunaa vierastamme sekä kaikkia kyytiin nousevia matkustajia”, hän jatkaa.

Afrikan itärannikolla sijaitseva Tansania on läpeensä uskonnollinen, kiitos lähetystyön. Esirukoilijamme ei kuitenkaan ole pappi vaan Tumaini Meshack, toinen suositun tansanialaisen Minibuzz-keskusteluohjelman vetäjistä. Minibussi eli daladala puolestaan on yhteiskunnallista muutosta Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ajavan MIATV-mediatuotantoyhtiön studio, jossa ohjelmaa kuvataan. Minibuzzin keskustelijat poimitaan kadulta, tavallisilta bussipysäkeiltä.

Tänään aiheena on uuteen presidenttiin John Pombe Magufuliin kohdistunut kritiikki. Magufuli on myös syy siihen, miksi istun nyt tuottajan, kameramiehen ja juontajien kanssa rukoilemassa. Jutun alku ja juuri löytyy kuitenkin sosiaalisesta mediasta.

Viime vuoden lopulla Instagramiin, Twitteriin ja Facebookiin alkoi ilmestyä omituisia valokuvia. Yksi postaajista poseerasi autonrenkaiden päällä aivan kuin moottoripyörää ajaisi. Toinen syleili rannalla hiekasta muotoilemaansa ”tyttöystävää”, ja kolmas julkaisi kuvan, jossa labradorinnoutaja ”siivosi”.

I was going to skip work on Monday but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

I was going to skip work on Monday but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

Some-ilmiö sai alkunsa Tansaniasta mutta levisi pian muuallekin Afrikkaan. Tuhannet innostuivat jakamaan valokuvia, joissa ei Suomesta katsoen vaikuttanut olevan päätähäntää. Yhteistä kuville oli hashtag #whatwouldmagufulido, joten kaikki johti lokakuun lopussa yleisissä vaaleissa valittuun presidenttiin. Mutta mistä oikein oli kyse? Irvailivatko kuvat hänelle? Vai kumarsivatko? Mikä John Magufuli oli miehiään, ja millaisia tunteita tämä tansanialaisissa herätti?

Ulkomaisista – saati suomalaisista – medioista löytyi vähänlaisesti vastauksia, mikä ei toki yllätä. Länsimaalaisia on tunnetusti kiinnostanut Afrikassa lähinnä sen toiseutettu eksotiikka tai luonnonvarat ja niiden hyödyntäminen. Muut maat käyttävät edelleen Afrikan valtioita hyväksi piittaamatta korruptiosta, veronkierrosta tai konflikteista.

#ProductivityLeap #WhatWouldMagufuliDo

#ProductivityLeap
#WhatWouldMagufuliDo

Esimerkiksi vielä kaksi vuotta sitten brittiläinen öljy-yhtiö SOCO etsi rajan takana öljyä rauhoitetusta Virungan kansallispuistosta ja BBC:n mukaan maksoi siitä hyvästä lahjuksia Kongon armeijan majurille. Puistossa elää uhanalaisia vuorigorilloja, ja se on yksi Unescon maailmanperintökohteista, joten yhtiö rikkoi kansallisia ja kansainvälisiä lakeja.

Mutta niin tai näin, koska someilmiö ei auennut kaukaa, oli lähdettävä tutkimusmatkalle. ”Amen”, Meshack lopettaa, ja daladala nytkähtää liikkeelle.

”Tansania menettää vuosittain 1,87 miljardia dollarin arvosta verotuloja yritysten veronkierron sekä korruption vuoksi, ja viime vuosina tilanne on vain pahentunut.”

I was going to La Coupe Hair and Beauty Studio in Slipway but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

I was going to La Coupe Hair and Beauty Studio in Slipway but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

Puolitoista viikkoa aiemmin jätin taakseni Msasani Peninsulan expat-kuplan, jossa voi viettää kokonaisen illan kuulematta sanaakaan swahilia, ja hyppäsin kansallisauto-Toyotan kyytiin kohti keskustaa.

Radiossa soi nigerialaisen Patorankingin uusin dancehall-rempsutus, ja ikkunasta vilahteli kioskeja ja muovituoleilla istuvia maasai-miehiä. Vähemmistöheimon perinteinen elinkeino karjan kaitseminen kuihtuu ilmastonmuutoksen ja maakiistojen vuoksi, joten pitkäjäseniset näyttävät nuorukaiset muuttavat kaupunkeihin päätyen parkkivahdeiksi, vartijoiksi, seksityöläisiksi tai toimettomiksi.

Maasaita oli kaikkialla, mutta niin oli myös Magufuli. Hän oli edessä köröttelevän Land Roverin vararengassuojassa, tauluissa elektoniikkaliikkeiden seinillä, perinteisiin kanga-kankaisiin painettuna. Vaalijulisteetkin oli jätetty pikkukauppojen seinille sinisiksi hapertumaan. ”Chague Magufuli”, ”Äänestä Magufulia”, presidentti kehotti niissä vienosti hymyillen.

Ensi näkemältä kaikki viittasi siihen, että koko Tansania oli äänestänyt häntä. Mutta se ei pitänyt paikkaansa. Itse asiassa oli käydä toisin.

I was going to buy a tumble-dryer but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

I was going to buy a tumble-dryer but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

Vielä syksyllä Tansania pidätteli henkeään, sillä yli puoli vuosisataa Tansaniaa hallinneelle ja siten pisimpään Afrikassa vallassa olleelle Chama Cha Mapenduzi -puolueelle (CCM) ennustettiin vaikeita aikoja. Ensimmäistä kertaa näytti siltä, että oppositio voisi voittaa.

Heinäkuussa CCM oli äänestänyt pitkän ministerinuran tehneen John Magufulin presidenttiehdokkaakseen. Se oli herättänyt ristiriitaisia tunteita, sillä 56-vuotias entinen kemian ja matematiikan opettaja ei kuulunut puolueen sisäpiiriin. Mielenkiintoista oli myös se, että CCM oli sivuuttanut täysin entisen pääministerin Edward Lowassan.

Yksi syy tähän saattoi olla Lowassan epäedullinen maine korruptioskandaaleissa. Hänen epäiltiin olleen kytköksissä niin sanottuun Richmond-tapaukseen, jossa valtio oli solminut sähköntuottamissopimuksen epäilyttävän teksasilaisen sähköyhtiön kanssa. Yhtiö ei ikinä onnistunut tuottamaan sähköä, joten valtio menetti sopimuksessa yli sata miljoonaa dollaria.

Valtapuolueella oli kestänyt lähes vuosikymmen päästä tolpilleen tapauksesta. Sillä oli nyt uusi korruptionvastainen imago, vaikka ei siinä, että se olisi ollut kovin vakuuttava.

Viime vuonna Tansania sijoittui sijalle 177 Transparency International -järjestön vertailussa, jossa arvioidaan julkisen sektorin korruptoimattomuutta. Suomi on listalla toisena. Global Financial Integrity -järjestön vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan Tansania menettää vuosittain 1,87 miljardia dollarin arvosta verotuloja yritysten veronkierron sekä korruption vuoksi, ja viime vuosina tilanne on vain pahentunut.

Veronkierto ja korruptio eivät toki ei ole yksistään Tansanian ongelma. Afrikan kehityspankin arvion mukaan Afrikan valtiot menettävät joka vuosi 148 miljardia dollaria korruption vuoksi. Veronkierto puolestaan syö joka vuosi yli 50 miljardia dollaria, Afrikan unionin ja YK:n Afrikan talouskomission Unecan viime vuonna julkaisema raportti kertoo.

”Veronkierron lopettaminen vasta ratkaisu olisikin.”

I almost rode a Suzuki PV but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

I almost rode a Suzuki PV but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

Vastuussa eivät ole yksin afrikkalaiset. Stop the Bleeding -kampanjan mukaan noin 60 prosenttia Afrikasta vuotavasta rahasta muodostuu monikansallisten yritysten veronkierrosta. Jos kaikki rötöstelijät saataisiin kuriin, Afrikan mantere olisi huomattavasti omavaraisempi, eikä niin riippuvainen ulkomaisesta avusta. Summa on nimittäin suurempi kuin valtioiden saama kehitysapu yhteensä. Joten tilanteessa, jossa sekä monet Afrikan valtiot että perinteiset avustajavaltiot haluaisivat eroon apuriippuvuudesta, veronkiertoon puuttuminen vasta ratkaisu olisikin.

Tansaniassa presidentti toisensa jälkeen on luvannut kitkeä näitä ongelmia. Niin myös vuonna 2005 valittu presidentti Jakaya Kikwete, huonolla menestyksellä. Kikweten aikana käsiin tippui korruptioskandaali toisensa jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2012 ilmeni, että miljoonia dollareita julkista rahaa oli hävinnyt ministeriöistä minne lie.

Silti yhtäkään valtapuolueen korruptioepäilyissä liottuneista jäsenistä ei ollut tuomittu. Myöskään uutta perustuslakia, jonka on luvattu suitsivan korruptiota, ei ollut saatu voimaan suunnitellusti.

#StarbucksOfDarEsSalaam #WhatWouldMagufuliDo

#StarbucksOfDarEsSalaam
#WhatWouldMagufuliDo

Tansanialaiset olivat hyvästä syystä täydellisen kyllästyneitä tilanteeseen. Transparency International -järjestön vuonna 2013 tekemässä kyselyssä 85 prosenttia vastanneista piti julkista sektoria korruptoituneena. Kaikkein pahimpina pidetään poliisia, tuomareita ja veroviranomaisia, tansanialaisen Policy Research for Development -tutkimuslaitoksen tutkimuksesta selviää. Siinä 60 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, ettei hallitus tehnyt asialle tarpeeksi.

Ei ihme, että rehottavasta korruptiosta ja veromenetyksistä tuli myös presidentinvaaliteemoja. Yllätys sen sijaan oli, että Magufulin vastustajaksi nousi – kuinka ollakaan – Edward Lowassa. Magufulin valinnan jälkeen tämä haukkui puolueen ja hyppäsi oppositiopuolue Chama Cha Demokrasia na Maendeleoon (Chadema), nousi neljän oppositiopuolueen muodostaman koalition ehdokkaaksi ja alkoi puhua muutoksesta. Se oli hunajaa hallitsevan puolueen vitkasteluun väsyneille tansanialaisille.

I was going to La Coupe Hair and Beauty Studio in Slipway but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

I was going to La Coupe Hair and Beauty Studio in Slipway but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

Rehottavan korruption ja veromenetysten lisäksi toinen opposition lyömäaseista oli valtapuolueen köyhyyden vähentämiseksi tarkoitettu ohjelma. Tansaniassa köyhyys vähenee mutta hitaasti. Arvioiden mukaan 34 prosenttia tansanialaisista elää alle dollarilla päivässä, ja kuilu rikkaiden ja köyhien on valtava. Kriitikoiden mukaan ohjelma oli ollut hidas, ja julkiselle puolelle tarkoitettu raha oli valunut hyväveliverkostoihin.

Kolmas heikko kohta oli kehitys. Afrikan talous on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeammin kuin muun maailman keskimäärin. Vuonna 2014 kymmenestä maailman nopeimmin kasvavasta taloudesta seitsemän oli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta mantereen alisuorittajaksi haukuttu Tansania ei ole kyennyt samanlaiseen talouskasvuun kuin vaikkapa Nigeria, Etiopia tai naapurimaansa Kenia ja Mosambik.

Tansania on edelleen yksi maailman köyhimmistä valtioista ja riippuvainen ulkomaisesta avusta. Sen osuus maan budjetista on viimeisen kymmenen vuoden aikana puolittunut, mutta oli viime vuonna edelleen 20 prosenttia. Toivoa antavat rannikolta löydetyt kaasuesiintymät. Uusien energiavarojen uskotaan kiihdyttävän taloutta.

#MineralWater #Minerals #HealthDrink #AllOrganic&Natural #WhatWouldMagufuliDo

#MineralWater
#Minerals
#HealthDrink
#AllOrganic&Natural
#WhatWouldMagufuliDo

Jonkin aikaa näytti siltä, että valtapuolue horjui ja pahasti. Politiikasta ja taloudesta kirjoittavan The New Africanin haastatteleman sisäpiiriläisen mukaan CCM teki hidasta kuolemaa.

Mutta CCM iski takaisin. Se muun muassa antoi ymmärtää, että oppositio voisi vahvistaa heimoerottelua ja viedä maata naapurimaan Kenian suuntaan, jota etniset konfliktit ovat repineet vielä 2010-luvullakin. 48 miljoonan asukkaan Tansania on moneen Afrikan valtioon verrattuna rauhallinen maa, mikä on valtapuolueen ansiota. Vaikka ensimmäisen pääministerin ja presidentin Julius Nyereren sosialistinen projekti kaatui talousongelmiin, Nyerere ei suosinut omaa heimoaan, vaan yhdisti kansan.

Myös John Magufuli korosti, ettei voinut sietää korruptiota. Vaatimattomana miehenä itsensä esittänyt Magufuli lupasi esimerkiksi perustaa erillisen oikeuselimen, joka nopeuttaisi virkamiesten korruptiotapausten käsittelyä. Se oli hyvä veto, semminkin kun Magufuli oli Lowassaa puhtaamman poliitikon maineessa.

”Jopa kaikki opposition kannattajat, joiden kanssa satun aiheesta keskustelemaan, ovat vakuuttuneita uudesta presidentistä.”

I was going to buy a Yamaha 700 Superjet but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

I was going to buy a Yamaha 700 Superjet but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

Tämän lisäksi Magufuli lupasi lopettaa sähkökatkot, hyödyntää kaasulöytöjä koko maan hyväksi, kitkeä veropetoksia, kerätä tehokkaamin veroja ja saattaa uuden perustuslain vihdoin voimaan. Ennen kaikkea hän kuitenkin korosti kovaa työtä.

Nyt siis oltiin tilanteessa, jossa muutosta kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ajoivat paitsi oppositio myös valtapuolue. Ja tansanialaiset, he olivat valmiita. Millainen muutoksesta oikein tulisi, sitä ei kukaan tiennyt.

No Magufulihan sen kisan sitten voitti. Hän sai 58 prosenttia äänistä Lowassan jäädessä hieman alle 40 prosenttiin. Aluksi oppositio syytti vaalikomission ääntenlaskentaa, mutta hyvin pian Lowassa taipui ja oppositio hiljeni. (Paitsi Sansibarilla, jossa järjestettiin uudet vaalit maaliskuussa. Edellisten ääntenlaskennan peruminen ajoi puoliautonomisen saarivaltion poliittisen ja perustuslaillisen kriisin partaalle, josta ei ole toivuttu.)

I was going to fly first class to a meeting in Nairobi but then I remembered #WhatMagufuliForcesMeToDo #WhatWouldMagufuliDo

I was going to fly first class to a meeting in Nairobi but then I remembered
#WhatMagufuliForcesMeToDo
#WhatWouldMagufuliDo

”Hän on hyvä johtaja, aivan täydellinen!” Olen päässyt perille keskustaan ja seison kalamarketin hälyssä kuunnellen oppaana työskentelevän Januaryn tohkeista puhetta. Kaukana ulapalla kelluu harmaita möhkäleitä, rahtialukset odottavat pääsyä satamaan. Vieressä naiset pyörittelevät maissijauhoista tehtyä ugalia suurissa alumiinikattiloissa.

”Jo viisi vuotta sitten, kun Magufuli oli karja- ja kalatalousministerinä, sanoin, että jos hänestä tulee presidentti, Tansaniassa asiat muuttuvat”, nuori mies jatkaa silminnähden innoissaan siitä, että on päässyt puhumaan politiikkaa.

Ympärillä ihmiset ovat jo alkaneet kerääntyä kalalavojen luo. Huutokauppa alkaa pian, mutta tänään ei ole paljoa mistä tinkiä. Huonosta kalasaaliista on kärsitty jo päiviä. El Niño, ilmastonmuutos. January sen sijaan on vauhdissa. Hänen mukaansa uusi presidentti oli lyhyessä ajassa todistanut, että aikoi tehdä työnsä.

”Magufuli on esimerkiksi hankkinut sairaalaan lääkkeitä, ja hänen aikanaan hallitus on tehnyt koulutuksesta ilmaista. Ja toisin kuin moni muista poliitikoista, hän ei ole sotkeentunut korruptiokuvioihin tai laittanut rahaa omiin taskuihinsa”, January perustelee (ja on oikeassa siinä, ettei siitä ainakaan tiedetä).

Koska January kertoo äänestäneensä Magufulia, hänen puheensa saattaisi hyvin olla ylisanaista hehkutusta. Mutta jopa kaikki opposition kannattajat, joiden kanssa satun aiheesta keskustelemaan, ovat vakuuttuneita uudesta presidentistä.

Thought about booking a trip to Serengeti but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

Thought about booking a trip to Serengeti but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

Itse asiassa John Magufuli on lyhyessä ajassa pannut koko maan sekaisin. Monen takki kääntyi muutamassa viikossa. Tätä saattaa toki selittää se, miten vallanpitäjiin Tansaniassa suhtaudutaan. Tansaniassa usein ajatellaan, että voittaja on oikeassa. Presidenttejä jopa fanitetaan, eikä Magufuli ole ainut valtion päämies, johon on suhtauduttu ilolla ja ihaillen – ainakin aluksi. Osa taas suhtautuu politiikkaan pragmaattisesti kysyen: ”Mitä minä tästä hyödyn?”

Merkittävin syy suosioon on varmasti silti uudistushenkinen Magufuli itse. Hän oli aloittanut kautensa poikkeuksellisella raivolla tuhlailua vastaan ja tehnyt heti selväksi, että aikoi suitsia valtiohallinnon menoja ja tehdä säästöillä jotain, mikä hyödyttäisi kaikkia. Se oli ennennäkemätön juttu se.

Ensitöikseen Magufuli leikkasi parlamentin nimitysjuhlan kuluja 90 prosentilla. Tansanialaiset äänestävät samalla presidentistä sekä parlamentista. Kutsuille on kuulemma perinteisesti tuotu koko perhe, joskus jopa puoli sukua. Juhlabudjetin säästöillä ostettiin sänkyjä ja lakanoita sairaaloihin, ja osa rahasta ohjattiin tietöihin. Tansaniassa sattuu koko ajan auto-onnettomuuksia.

Ensimmäisessä parlamentille pidetyssä puheessa päättäjien haastaminen jatkui. Magufuli muistutti, että kansanedustajien ja viranomaisten saamat kylkiäiset ja jatkuva matkustelu söivät suuren osan valtionbudjetista. Yksistään lainsäätäjien lentoliput ja ulkomaanpäivärahat olivat vuosina 2013–2015 maksaneet maalle 356,3 miljardia shillinkiä (noin 164 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria).

Couldn´t deside between Peanuts and Angry Birds so I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

Couldn´t deside between Peanuts and Angry Birds so I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

Tämän vuoksi presidentti määräsi, että päättäjien ja viranomaisten olisi vastedes anottava matkoilleen lupa. Jatkossa he matkustaisivat ensimmäisen luokan sijaan toisessa, eivätkä saisi haaskata kalliisiin hotelleihin tai autoihin, tylytys oli jatkunut. (Magufuli ei muuten pelleillyt. Joulukuun lopussa neljä korruptiota vastaan taistelevan viraston vanhempaa virkamiestä sai potkut matkustettuaan luvatta ulkomaanvirkamatkalle.)

Ja lisää oli luvassa. Kaikki kotimaan kokoukset ja työpajat olisi jatkossa pidettävä hallintorakennuksissa kalliiden hotellien sijaan. Leikkuriin joutivat myös cocktail-kutsut. Aiemmin valtio oli käyttänyt niihin 250 miljoonaa shillinkiä (115 000 dollaria) vuodessa, mutta Magufuli määräsi, että 15 miljoonaa (7000 dollaria) saisi riittää. Saadut säästöt ohjattiin darilaiseen sairaalaan.

Pyhä ei ollut edes kansainvälisen AIDS-päivän kunniaksi suunniteltu tapahtuma. Siihen tarkoitetuilla varoilla Magufuli osti lääkkeitä HIV-potilaille.

”Ihme kyllä kukaan ei nurissut, vaikka juhlien sijaan pääsivät töihin.”

The parking guard told me I wouldn´t fit in that spot but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

The parking guard told me I wouldn´t fit in that spot but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

Seuraavaksi tuta sai kabinetti. Ennen sen nimittämistä Magufuli oli linjannut, että valittujen olisi seisottava hänen rinnallaan ja työskenneltävä ankarasti wananchin eli kansan hyväksi. Ei ihme, että kabinetin nimittämisessä kesti yli kuukausi. Lopulta joulukuussa tansanialaisille esiteltiin 19 ministeriä – aiemman kolmenkymmenen sijaan. Magufuli oli säästöpäissään lakkauttanut kokonaisia ministeriöitä.

Jos tuhlailu oli pahasta, niin oli lusmuilukin. Dar es Salaamin aamuruuhkat pahentuivat joulukuun jälkeen, koska kaikki yrittivät ehtiä töihin ajoissa. Syynä oli presidentin yllätysvierailu talousministeriöön. Magufuli oli löytänyt paikalta vain pari hassua virkamiestä, kun taas muut olivat virka-aikana teillä tietämättömillä. Suivaantunut presidentti jyrähti, että ne, jotka eivät noudattaneet työaikoja, saisivat lähteä.

Koneistoa oli muutenkin siivottu. Heti valtaan päästyään Magufuli oli erottanut korruption kitkemisestä vastanneen ministerin. Tätä seurasi liuta virkamiesten erottamisia korruptioepäilyjen tutkimisen vuoksi. Magufuli oli myös vaihtanut suuren osan ministeriöiden ja presidentinkanslian kirjanpitäjistä.

Mutta on uusi presidentti tehnyt jotain hassuakin. Aiemmin itsenäisyyspäivää Uhuru fetea on juhlittu komein ja kalliin menoin, mutta viime joulukuussa partiot vahtivat, että kaikki presidenttiä myöten osallistuivat yleisiin siivoustalkoisiin.

”On häpeä käyttää suuria rahasummia 54-vuotisen itsenäisyytemme juhlintaan samalla, kun ihmisiä kuolee koleraan”, Magufuli perusteli tiedotteessaan.

(Raju koleraepidemia koetteli maata viimeksi viime syksynä. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan elokuusta lähtien koleraan on sairastunut 10 000 ihmistä ja 150 oli kuollut.)

#Exercise #LookingForMyCoin #WhatWouldMagufuliDo

#Exercise
#LookingForMyCoin
#WhatWouldMagufuliDo

Ihme kyllä kukaan ei nurissut, vaikka juhlien sijaan pääsivät töihin. Vihdoinkin puheet muuttuvat teoiksi, ihmiset ihastelivat paikallislehdissä. Jotkut jopa muistelivat kaiholla ensimmäisen presidentin aikoja. Tuolloin yhteisöjen täytyi siivota ympäristönsä kuukausittain.

Kaiken kruunaavat silti joulukortit. Aiemmin ne laskettiin hallinnon budjettiin, mutta viime jouluna jouluisia tervehdyksiä ei saanut kustantaa yhteisistä varoista. Säästöillä Magufuli lupasi maksaa maan velkoja.

”Uskon, että Magufuli on näyttänyt esimerkkiä koko Afrikalle.”

I was going to rent a 200 square meter boutique space in Slipway but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

I was going to rent a 200 square meter boutique space in Slipway but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

Hashtag alkaa vähitellen avautua. Vaikka meemit huumoria ovatkin, viesti on selvä: eiköhän venytetä penniä, kuten presidenttikin tekee.

”Sosiaalisessa mediassa ihmiset ihmiset pitävät hauskaa Magufulin kustannuksella”, January aloittaa. ”Mutta oikeasti monet rakastavat häntä. Hän on kylvänyt meihin ajatuksen siitä, että asiat voivat muuttua. Uskon myös, että Magufuli on näyttänyt esimerkkiä koko Afrikalle. Hän luo toivoa ja uskoa toisenlaisesta tulevaisuudesta.”

Some-ilmiötä kuvine ja teksteineen on vaikea tulkita muuksi kuin hyväntuuliseksi hyväksynnäksi ja tueksi presidentille, mutta pölhöille postauksille löytyy yllättäen laajempikin kulttuurinen konteksti: bongo. Se on Dar es Salaamin lempinimi ja tarkoittaa kekseliästä, nokkelaa ja idearikasta. Bongo on perua sosialismin ajalle, jolloin ihmiset olivat köyhiä ja joutuivat jo ihan siitä syystä olemaan luovia. Hustle, African hustle…

I was going to get an iPhone 6 but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

I was going to get an iPhone 6 but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

Keskustan kaduilla huomaa, ettei bongon aika ole ohi. Olemme tulleet suurelle Kariakoon torille, ja seikkailemme väenpaljoudessa milloin vaatteilla, milloin keittiötarvikkeilla täytettyjä katuja. Kaikilla tuntuu olevan asiaa. ”Mambo?”, ”Karibu!”,”Mzungu, mzungu! Picture, picture!”, ”No picture!”, ”Picture, picture!”, ”Karibuni”, ihmiset huutelevat. Välillä joku kauppiaista tai tavankulkijoista suuntaa kännykkäkameransa meihin ja nappaa kuvan.

Teknologian leviäminen on kääntänyt katseen suunnan, eikä auta kuin hyväksyä ja hymyillä. Tämä mantere on kestänyt eksotiikannälkäisiä valkoisia kamerat tanassa varmasti jo riittävän kauan. Siinä, että afrikkalaiset ovat toimijoita, eivät vain toiminnan kohteita, on jotain hyvin tervettä.

Se ei tietenkään koske vain kuvaamista. Länsimaalaisilla on ollut alentava tapa voivotella, kuinka afrikkalaisten olisi tajuttava, että muutos lähtee sisältä päin. Tällä kertaa se todella näyttää siltä. Magufulilla on meno päällä, mutta olivatko kaikki kyydissä? Seuraisivatko tansanialaiset esimerkkiä ja tarttuisivat itse tuumasta toimeen? Vai odottaisivatko he, että joku muu muuttaisi asioita heidän puolestaan? Joitakin länsimaisia maahanmuuttajia tämä tuntuu epäilyttävän. Mutta January ei ainakaan odottele.

”Pole pole, hiljalleen. Miksi kiirehtiä kohti kuolemaa?”

#Independence Day #Party #WhatWouldMagufuliDo

#Independence Day
#Party
#WhatWouldMagufuliDo

Kariakoon hedelmätorilla olemme saaneet peräämme mahakkaan, suoriin housuihin pukeutuneen miehen, joka käy aivan vauhkona. ”Miksi te kuvaatte täällä?” tämä tivaa. ”Täällä ei saa kukaan kuvata, eivät turistit, ei media. Teillä pitää olla erillinen lupa. Näyttäkää se tai kutsun poliisit”, mies uhkailee heilutellen kädessään mustaa vihkoa.

Torin ilmeinen isokenkäinen ei ole ilmeisesti pitänyt siitä, että hetkeä aiemmin kurkkasimme hallin nurkassa olevaan pimeään löyhkäävään loukkoon, jossa kolme hikistä likaista miestä kuokki katossa olevassa reiästä tiputettavia roskia kasoiksi.

January ei kuuntele montaa sekuntia vaan nousee oitis vastarintaan. ”Kuule, kutsu vaan”, hän ärähtää virkailijalle. ”Meillä on oikeus täällä!”

Seuraavaksi kaikkien katseet kääntyvät minuun, mutta suoraan sanoen tämä ei tunnu taistolta, johon kannattaisi lähteä. Koska mikään vaihtoehdoista olisi tuskin kovin hyvä, sopotan nopeasti jotain omasta projektista, jonka jälkeen korostan, että saimme miehiltä luvan kuvata. Tämän jälkeen pyydän nöyränä anteeksi ja lupaan poistua haluttaessa.

#LaundryDay #Flour #WhatWouldMagufuliDo

#LaundryDay
#Flour
#WhatWouldMagufuliDo

Virkailija hipelöi hetken kännykkäänsä. Puntaroi. Sitten hän yhtäkkiä laantuu yhtä järjettä ja selityksettä kuin kiihtyikin. Kävellessämme hallista ulos January on hetken hiljaa ja näyttää tyytymättömältä. Pohtii varmaan millaisia pelkureita saikaan matkaansa. Kunnes hän rykäisee ja aloittaa.

”Jos järjestelmä on mätä, sitä on vastustettava ja sitä vastaan on taisteltava. Minä tiesin, ettei hänellä ole valtuuksia luoda tuolla omia sääntöjään”, hän sanoo. ”Ei voi vain odottaa, että joku muu tekee asiat puolestasi. Sinun on osallistuttava muutokseen. Moni sitä toivovista ei tajua, että kaikkien pitää tehdä jotain sen eteen.”

January tuntuu vilpittömästi tarkoittavan, mitä sanoo. Muutos parempaan vaatii töitä. ”Hapa kazi tu (työskennelkää)”, kehottavat kauppojen oville Magufulin valinnan jälkeen ilmestyneet lappusetkin.

Siinä on jotain uutta. Kiinnostavaa kannustuksesta työhön tekee se, ettei työ tarkoita Tansaniassa samaa kuin meillä. Tansaniassa työ ei ole itseisarvo. Siihen ei identifioiduta. Töitä tehdään, koska on pakko. Mitä vähemmällä pääsee, sen parempi, ja jos samalla sattuu rikastumaan, vieläkin parempi.

I was going to give Johnny a raise but then I though why not give him a hug instead #WhatWouldMagufuliDo

I was going to give Johnny a raise but then I though why not give him a hug instead #WhatWouldMagufuliDo

Tansanialaiset ovat ehkä ongelmaorientoituneita mutta tehottomia, ja ratkaisut jäävät usein vähemmälle huomiolle, eräs Tansaniassa työskentelevä suomalainen esimerkiksi kuvailee. Monien ulkomaalaisissa organisaatioissa ja yrityksissä työskentelevien mukaan motivoituneita ja aloitteellisia kutsumusammattilaisia on vaikea löytää, ja kun kello tulee viisi, paikalliset lähtevät kotiin.

Pole pole, hiljalleen. Miksi kiirehtiä kohti kuolemaa?

”Magufulin säästö- ja korruptionvastainen linjakaan ei varmasti miellytä kaikkia.”

Kello kolmelta yöllä heräämme ukonilmaan, jonka rinnalla Suomen kesäinen jyrähdys ei ole mitään. Ukkonen yllämme ryskii, puhisee, raksuu ja paukkuu kuin sisään pyrkisi. Välillä se hiljenee keräämään voimiaan, kunnes kohta maa taas tärisee.

Sitten alkaa kaatosade. Vartijaparat yrittävät epätoivoisesti luututa asuntomme verantaa, tuloksetta. Vesi tulvii kynnyksen yli ja pian olohuone lainehtii. Tällaista sen ei vielä pitäisi olla. Sadekausi alkaa normaalisti maaliskuussa mutta nythän viedään vasta tammikuuta. Viljelysmaat muualla maassa lainehtivat jo.

Aamuun mennessä sade on hiljennyt tihkuksi, mutta koko kaupunki tulvii. Sade on nostattanut jäteveden kaivoista ja sekoitus on kerääntynyt hiekkateille suuriksi lammikoiksi. Pahiten veden vallassa on Mwananyamalan asuinalue, joka yleensäkin kärsii eniten tulvista. Näky sen kaduilla vangitsee. Auto, daladala ja tuktukeja muistuttava bajaji toisensa perään yrittävät valtavien lammikoiden yli. Yksi täpötäysistä daladaloista kallistuukin uhkaavasti, mutta kuin ihmeen kaupalla oikenee ennen kuin rysähtää. Tämän jälkeen pulaan joutuu bajajikuski. Purkki jää jumiin lietteeseen, ja vesi tulvii hyttiin. Hetken kaasuteltuaan kuski tajuaa lopulta peruuttaa, sitten taas kaasua ja noin, vauhdilla yli.

Ihmiset puolestaan kahlaavat sääriä myöten ruskeanlikaisessa vedessä kaikkien mahdollisten bakteerien seassa. Niin mekin, pyöriä perässämme raahaten. Tarkoitus on päästä Magomeniin ja Tandeleen, joista saattaa löytyä Magufulin akilleenkantapää.

Paikallislehtien mukaan osa Magomenin taloista on purku-uhan alla, ja puskutraktorit ovat pistäneet taloja matalaksi myös osassa Tandelea. Toimet ovat osa hallituksen laajempia purkutalkoita, sillä Dar es Salaamissa ei ole kunnollista kaupunkisuunnittelua. Eri arvioiden mukaan 70–80 prosenttia asukkaista asuu kaavoittamattomilla asuinalueilla, joilla ei ole juoksevaa vettä tai viemäröintiä. Osa purkutuomion saaneista taloista on rakennettu riskialttiille tulva-alueille Msimbazi-joen jokilaaksoon.

Tansanian hallitus on jo vuosia yrittänyt saada ihmisiä muuttamaan alueilta, mutta vain harvalla on ollut varaa ostaa uutta tonttia muualta. Nyt vuosia ja vuosikymmeniä sitten syntyneet asuinalueet ovat saaneet tuta Magufulin vimmasta.

#Anniversary #Love #WhatWouldMagufuliDo

#Anniversary
#Love
#WhatWouldMagufuliDo

Marraskuussa pitämässään puheessa tämä korosti, että kuntien ja asuinalueiden valtuustojen oli pantava maankäyttösuunnitelmansa vihdoin täytäntöön. Vuonna 1995 säädetyn maankäyttölain perusteella laittomasti tyhjille tonteille ja jokivarteen ja -laaksoon rakentaneiden olisi peräännyttävä, presidentti varoitti.

Tammikuun puoliväliin mennessä tuhansia taloja oli määrätty pistettäväksi maan tasalle. Jo satoja oli tuhottu asukkaiden joutuessa taivasalle. Moni kotinsa menettäneistä tai menettävistä oli hallitukselle ja Magufulille raivoissaan. Viimeksi kaksi päivää sitten renkaat olivat palaneet ja kivet lentäneet Mkajuni Valleyssa, kun asukkaat olivat osoittaneet mieltään puskutraktoreita vastaan. Poliisi oli vastannut kyynelkaasulla ja pidätyksillä.

Magomenin keskipäivä on kuitenkin kovin hiljainen. Kinondonin aluevaltuusto päätti joulukuussa, että täältä lähtisi 300 taloa, mutta ainakaan vielä missään ei näy puskutraktoreita tai raunioita. Saattoihan olla, etteivät työt olleet vielä alkaneet, tai sitten olimme väärällä puolella asuinaluetta. Muutamien talojen seiniin piirretyt raksit kuitenkin varoittavat tulevasta.

”Gentrifikaation merkkejä”, oppaamme Fedinand vitsailee.

My grandmother asked for Louis Vuitton but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

My grandmother asked for Louis Vuitton but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

Pyöräretkiä lähiöihin järjestävän Fedinandin mukaan monet ajattelevat, että Magufuli kulkee presidentti Nyereren jalanjälkiä. Ehkä aika on kullannut muistoja, hän lisää huvittuneesti. Fedinand kehuu erityisesti presidentin viimekesäistä kampanjaa pyöräilyn edistämiseksi. Magufuli on kova pyöräilyn kannattaja, urheilumiehiä muutenkin, bulldozer eli puskutraktori, kuten ihmiset osuvasti häntä kutsuvat. Kampanjoidessaan hän todisteli kuntoaan punnertamalla mikrofoni kädessään.

Silti tuntuu, ettei Fedinand ole yhtä vakuuttunut kuin moni muu. Käytännöllinen, korkeintaan. ”Magufulilla on paineita saada Lowassan kannattajat puolelleen ja onnistua. Muuten hänestä tulee ensimmäinen presidentti, joka ei pysy vallassa 10 vuotta”, hän järkeilee.

Hyvä kysymys ainakin on, pysyvätkö parlamentti ja virkamieskoneisto Magufulin perässä. Presidentti osoitti jo ministerivuosinaan, että johonkin ryhtyessään hän pyrkii kaiken voimin viemään asian loppuun. Hän on myös pikkutarkka. BBC:n mukaan nämä ominaisuudet eivät ole tuoneet hänelle ystäviä.

#Schoolbus #Fun #WhatWouldMagufuliDo

#Schoolbus
#Fun
#WhatWouldMagufuliDo

Magufulin säästö- ja korruptionvastainen linjakaan ei varmasti ole miellyttänyt kaikkia. On paljon vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka ovat aiemmin hyötyneet likaisesta pelistä. Magufuli on puhdistanut rivejään melko huolellisesti ja näyttänyt, että tahdin määrittää hän. Siitäkään kaikki tuskin pitävät.

Mutta pohtivatko ihmiset tällaisia? Ajatteliko kukaan, että Magufuli voitaisiin vaikka salamurhata? ”Ei, ei oikeastaan”, Fedinand vastaa. ”Se ei ole maan tapa. Viimeksi murhattiin Sansibarin presidentti, ja sekin oli 1970-luvulla, joten se ei ole oletettavaa. Täällä on aivan muut keinot syrjäyttää vallanpitäjiä”, hän naurahtaa.

”Presidentin kirkkaalle alkutaipaleelle on alkanut kerääntyä pilviä useasta ilmansuunnasta.”

I was going to order some Hennessy Ellipse but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

I was going to order some Hennessy Ellipse but then I asked myself
#WhatWouldMagufuliDo

Alhaalla jokivarressa odottaa apeampi näky. Kaikki joenpenkkaa myöten on täynnä virran mukana tullutta rojua: muovipulloja, sandaaleja, roskaa. Joen yli kulkee pieni betonisilta, joka on vääntynyt tulvissa. Sen takaa alkaa Tandele, joka muistuttaa slummia. Asuinalue on asukastiheydeltään kaupungin suurin, mutta siellä ei ilmeisesti ole lainkaan viemäröintiä tai juoksevaa vettä. Ei ihme, että koleraepidemiat saavat alkunsa aina Tandelesta.

Molemmin puolin jokea erottuu ainakin kourallinen hylättyjä taloja vailla kattoa. Muutaman seinät on moukaroitu. Sillan kupeessa seisoskelevan vanhan miehen mukaan uusimmat häätötoimet ovat lakanneet hetkeksi, mutta hänen tietojensa mukaan jatkuisivat parin viikon päästä. Jokivarren häädöt tuntuvat kieltämättä ymmärrettäviltä. Asukkaat eivät varmasti ole tulva-aikoina turvassa. Ilmastonmuutoksen vuoksi tulvien on odotettu tulevaisuudessa vain pahentuvan.

#HotDateTonight #WhatWouldMagufuliDo #LovePotion

#HotDateTonight
#WhatWouldMagufuliDo
#LovePotion

Paikallishallinto yritti parantaa tilannetta pari vuotta sitten jokiuomaa leventämällä. Kun se ei auttanut, ryhdyttiin kovempiin otteisiin. Fedinandin mukaan ainakin tuolloin asukkaita oli häädetty ilman kuulemista ja ilman uutta asuinpaikkaa tai muuta korvausta.

Ja siinä ongelma piileekin. Paikallislehtien perusteella nytkin vain murto-osa häädetyistä ihmisistä on saanut hallitukselta jonkinlaista hyvitystä. Siitäkin huolimatta, että tuhannet ihmiset ovat asuneet vuosikymmeniä nyt laittomiksi nimetyillä alueilla. Monet heistä ovat perineet talonsa vanhemmiltaan. Esimerkiksi sen jälkeen, kun puskutraktorit olivat ensimmäistä kertaa hajottaneet Mkajuni Valleyn maan tasalle, monella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa hökkeli tilalle. Paikallisen The Citizenin mukaan joillekin asukkaista oli luvattu uutta kotia, mutta sitä ei ollut kuulunut siihenkään mennessä, kun puskutraktorit saapuivat lanaamaan tilapäisasumuksetkin.

Tapausta kommentoineen Kansallisen ympäristöhallintoneuvoston (NEMC) kanta oli, ettei kukaan saisi korvausta. Sen mukaan talot oli alun alkaenkin rakennettu laittomasti, joten peli oli selvä.

Ihmisten viha ei suoranaisesti ihmetä.

”Oli alkanut liikkua huhuja ilmiannoista.”

#Hat #WhatWouldMagufuliDo

#Hat
#WhatWouldMagufuliDo

Nyt, puolitoista viikkoa myöhemmin, keltainen minibussi seisoo Mbezin bussiasemalla. ”Toa hoja (anna äänesi)”, kehottaa teksti auton kyljessä. Auton vieressä Masai Nyotambofu, toinen MIATV:n juontajista – tunnettu koomikko muuten – yrittää maanitella pysäkillä seisovia ihmisiä kyytiin, sillä nyt niitä ääniä ja mielipiteitä tarvittaisiin.

Minibuzz-ohjelmassa kysytään tällä kertaa: ”Onko reilua ja oikein, että Magufulia on jo alettu kritisoida, vaikka tämä on ollut virassaan vasta 100 päivää?” Se on suomalaisen näkökulmasta varsin erikoisella tavalla aseteltu kysymys.

Magufuli-faniksi tunnustautuneen tuottajan Hatibu Madudun mukaan aiheeseen on päädytty kasvaneen kritiikin vuoksi. Kuluneen puolentoista viikon aikana presidentin kirkkaalle alkutaipaleelle on alkanut kerääntyä pilviä useasta ilmansuunnasta. Ensin sosiaalisessa mediassa levisi huhu, jonka mukaan presidentti olisi kieltänyt minihameiden käytön ehkäistäkseen AIDS:in leviämistä. Se oli uutisankka, mutta kertoi osaltaan ehkä jostain vakavammasta. Sittemmin presidentti Magufulia ovat kironneet ainakin länsimaiset maahanmuuttajat.

Tansaniassa ulkomaisissa organisaatioissa ja yrityksissä työskentelevillä ulkomaalaisilla on ollut vaikeuksia työ- ja oleskelulupiensa kanssa. Ongelmien taustalla on vuoden alusta voimaan tullut uudistus, jonka vuoksi monet ovat joutuneet uusimaan lupansa. Tietenkin on hyvä, että maa on nyt alkanut pitää paremmin huolta siitä, keitä maassa työskentelee ja millaisilla asioilla. Toinen kysymys on, onko uudistuksen vaikutuksia mietitty loppuun saakka.

I was going to buy a lawn mower but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

I was going to buy a lawn mower but then I asked myself
#WhatWouldMagufuliDo

Hakemukset seisovat maahanmuutto- ja työvirastoissa, jonka vuoksi moni jo maassa olevista joutuu odottamaan käsittelyä viikkokausia, mikä taas tarkoittaa kuukausikaupalla turhautumista, jännittämistä ja pakon vuoksi luvatta työskentelemistä.

Oli myös alkanut liikkua huhuja ilmiannoista, ja maahanmuuttoviranomaiset ratsasivat ulkomaalaisia toimistoja ja takavarikoivat niistä läppäreitä. Suhtautuminen ulkomaalaisiin – olivat he sitten naapurimaasta joukoittain pakenevia Burundin pakolaisia, länsimaalaisia tai Afrikan valloituksen aloittaneita kiinalaisia – ei ole mutkatonta täälläkään. Jotkut kokevat, että muukalaiset vievät heidän työnsä.

Uuden presidentin itsevaltiaan elkeet ovat myös nostattaneet huolta demokratian toteutumisesta. Joissakin kansalaisjärjestöissä pelätään, ettei presidentti välttämättä tue kansalaisyhteiskuntaa edes siinä määrin kuin edeltäjänsä ja järjestöjen toiminta vaikeutuu.

”Toisin kuin käsky kävi, parlamentti ei ole leikannut kokouspalkkioitaan tai päivärahojaan.”

#PilatesFreak #Fitness #200MoreCaloriesToGo #WhatWouldMagufuliDo

#PilatesFreak
#Fitness
#200MoreCaloriesToGo
#WhatWouldMagufuliDo

Mutta jos virastot ovat turbulenssissa, niin on myös parlamentti. Huoli siitä noudattavatko kansanedustajat visiota, on kasvanut. Jotkut asiantuntijat ovat ounastelleet, että parlamentista saattaa ennen pitkää tulla Magufulin jarru. ”Moni turvattuun selustaan tottuneista vallanpitäjistä on viime päivinä käyttänyt häätöjä keppihevosenaan kannatuksen horjuttamiseksi”, tuottaja Madudukin sanoo.

The Citizenin mukaan yksi syy kritiikkiin olisi menetetyt etuudet. Toisin kuin käsky kävi, parlamentti ei ole leikannut kokouspalkkioitaan tai päivärahojaan. Sen sijaan jäsenet ovat vaatineet, että budjettia nostettaisiin ainakin autonvuokrausten osalta. Toinen kränän aihe on parlamentin jäsenille asetettu kielto. Joulukuussa Magufuli linjasi, etteivät edustajat saa toimia samaan aikaan parlamentissa ja yritysten hallituksessa. Tämä taas ei ole miellyttänyt joitakuita vanhoihin tapoihin tottuneita poliitikkoja ja yritysmaailmaa.

I was going to the gym in Hotel Slipway but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

I was going to the gym in Hotel Slipway but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

The Citizenin mukaan jopa oma puolue on kritisoinut Magufulia, tosin suljettujen ovien takana.

CCM:n puoluejohtaja, entinen presidentti Jakaya Kikwete sanoi tammikuun lopussa The Citizeninille, että puolueen sisällä on pettureita, jotka vastustavat Magufulin korruptionvastaisia toimia ja yrittävät horjuttaa hallintoa. Veneenkeikuttajille ei hyvä heiluisi, hän varoitti.

Taivas Magufulin yllä on siis tummennut. Vaikka onko ihmekään. Magufulista saattaa tulla mieleen se kuuluisa valkoinen mies, joka marssii maasaikylään, pistää siellä kaiken omien näkemystensä mukaisesti uusiksi ja ostaa kyläläisille kanoja, vaikka nämä tarvitsisivat vuohia. Ero kuitenkin on se, että Magufulilla on vahva mandaatti kylävierailuun, jonka lisäksi hän valitsee kanojen sijaan ne vuohet.

Toisin kuin pääministeri Sipilä, Magufuli on onnistunut myymään säästökuurinsa ja leikkauslinjansa kansalle. Ei ole luotu uhkakuvia, ei ruokittu kriisimielialaa. Ei ole tarvinnut. Kaikki, kenen kanssa aiheesta puhun, kannattavat nyörinkiristystä. BBC itse asiassa kertoo, että joidenkin analyytikkojen mukaan Magufuli on jo paljon suositumpi kuin itse valtapuolue. Tätä selittää ehkä se, että täällä koetaan, että Magufuli ottaa ihmisille, kun Suomessa taas koetaan Sipilän ottavan heiltä.

”Kuka muuttaa maan tavan kokonaan 100 päivässä?”

I wanted to hire a photo assistant but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

I wanted to hire a photo assistant but then I thought #WhatWouldMagufuliDo

Kysymys ei siis enää ole, voiko Afrikka muuttua. Voi, ja on jo hyvää vauhtia muuttumassa. Mutta kuka muuttaa maan tavan kokonaan 100 päivässä?

Nyt tuottaja Madudu tiimeineen haluaa kuulla, mitä mieltä kansa on tästä kaikesta. Minibussi on täyttynyt parissa minuutissa. Kymmenen ohjelmavierasta istuu paikoillaan hieman hölmistyneinä. Tunnelma on odottava. ”Milloin aloitetaan”, yksi miehistä hoputtaa ja saa osakseen kohteliaita naurahduksia.

Kun matkustajat kuulevat keskustelunaiheen, ilmeet vakavoituvat. Toisin kuin voisi kuvitella, tansanialaiset eivät ole kiivaita keskustelijoita. Jotkut ovat hyvinkin ujoja ja pidättyväisiä, vähän kuin me suomalaiset. Vielä vähemmän tansanialaiset tykkäävät puhua kielteisistä asioista. Siksi tahmea ja innoton alku ei ihmetytä. Ensin kaikki myötäilevät toisiaan ja sanovat olevansa presidenttiin tyytyväisiä. Erityismaininnan saavat hallinnon budjettileikkaukset sekä presidentin ripeä tahti.

I was going to take the ferry to Zanzibar but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

I was going to take the ferry to Zanzibar but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

”Magufuli myös kerää veroja, mitä ei viime vuosina ole tehty hyvin, ja on keskittynyt korruption ja lahjonnan kitkemiseen”, juontaja Tumaini Meshack jatkaa listaamista, kun keskustelu vaikuttaa tyrehtyvän alkuunsa.

”Magufuli on myös tehnyt päättäjille selväksi, että nämä tulevat olemaan vastuussa omista teoistaan”, hän jatkaa ja vertaa tätä mätäpaiseen puhkaisemiseen.

Edessäni istuva neonväriseen paitaan pukeutunut mies nostaa varovaisesti sormeaan. Hän ei ole aivan samaa mieltä, vaan muistuttaa, että Magufuli on valinnut ministereiksi kaksi poliitikkoa, joita on epäilty korruptiosta. ”Mitä se sellainen on?” mies kysyy sormeaan heilutellen.

Kukaan ei kuitenkaan ota koppia, joten pian bussin seinässä olevalle tv-ruudulle laitetaan pyörimään professori Benson Banan haastattelu, joka on tehty ohjelmaa varten.

#Bulldozer #WhatWouldMagufuliDo

#Bulldozer #WhatWouldMagufuliDo

Insertin sisältö vaikuttaa jokseenkin sekavalta. Ensin Bana tiivistetysti sanoo, että kritisoiminen on hyvästä, sitten että se on pahasta. Hänen mielestään kaikilla on oikeus kritisoida, mutta pian hän yltyy kysymään, keitä te oikein olette kritisoimaan. Mutta sanoo Bana jotain fiksuakin: on turha kritisoida ilman päteviä argumentteja, vain pelkän kritisoimisen vuoksi. Lopuksi hän vetoaa kuulijoihin ja pyytää, että presidenttiä kunnioitettaisiin ja pikemmin tuettaisiin kuin lyötäisiin. Näin Afrikassa vallanpitäjistä puhutaan, ja ilmeisesti se osuu ja uppoaa, sillä vähitellen matkustajat alkavat lämmetä. Sormet alkavat nousta, ja tien laidassa kulkeva bussikin hiljentää kävelyvauhtiin.

Rastapipoisen miehen mielestä Magufuli on ehkä aloittanut liian nopealla vauhdilla. Kun toimii pikaisesti, voi olla ettei päädykään sinne minne oli tarkoitus, hän muotoilee. Pian Meshack kysyy, onko reilua kritisoida, jos kannattaa Magufulin valtapuoluetta. Toinen minibussissa istuvista nuorista naisista haluaa vastata.

”Ehkä kritisoijilla on oma agendansa”, hän ehdottaa ja lisää, että puolueen kannattajilta se on väärin. ”Ehkä puolueessa jotkut pelkäävät, että nyt kun Magufuli on tarttunut korruptioon ja erottanut ihmisiä, yhtenä päivänä he paljastuvat ja jäävät itse kiinni.”

Tämän jälkeen puhutaan muun muassa toivosta, jonka presidentti on ihmisissä herättänyt. Ainakin osaa tuntuu huolettavan, saako heidän mielestään hyvin aloittanut Magufuli asioita aikaan, jos muut kääntyvät vastaan.

Lopulta häädöt nousevat esille. Ainakin kaksi matkustajista pitää niitä perusteltuina. Heistä Magufuli ei ole velkaa kenellekään. Muut vaikuttaisivat kuitenkin vastustavan.

#Carwash #Flood #WhatWouldMagufuliDo

#Carwash
#Flood
#WhatWouldMagufuliDo

”Ethän voi laittaa lapsen vaatteita pesuun, jos sinulla ei ole hänelle kuivaa päälle”, yksi nuorista miehistä edessä lohkaisee ja saa muut taputtamaan. Jo aiemmin äänessä ollut kauluspaitainen nuorukainen alkaa kertoa vimmaisesti tädistään, joka asui yhdellä alueista.

”He tulevat yöaikaan, vaikka asukkaille ei ole osoitettu uutta asuinpaikkaa. Magufulin olisi pitänyt toimia toisin. Käydä kysymässä ihmisiltä, mistä oikein kiikastaa ja miksi nämä eivät muuttaneet. Siellä on lapsiperheitä, joilla ei ole mitään paikkaa mennä”, hän kertoo muiden kuunnellessa vakavina.

”Hello mzungu! Meillä on kysymys sinulle!”

Häätöihin jumittuminen ei miellytä tuottajaa. Korvanappien välityksellä tämä ohjeistaa Meshackia ottamaan ohjat takaisin käsiin. Juontaja pyytää viimeisiä puheenvuoroja. Mitä ihmiset ovat mieltä kritiikistä, hän toistaa, monettakohan kertaa.

”Muutos on vaikea, koska suurin osa päättäjistä on korruptoituneita”, yksi nuorista miehistä sanoo. ”Magufulin ei pitäisi kuunnella muita, vaan päättää itse. Muuten hän ei tule onnistumaan”, aiemmin äänessä ollut nuori nainen jatkaa. ”Mutta toisaalta kritiikki on hyvästä, sillä se saa sinut tekemään työsi hyvin osoittaaksesi, että kritisoijat ovat väärässä”, rastapipoinen pohtii.

Eli kritisoida saa, mutta jos haluat rakentaa yhteiskuntaa, teet sen rakentavasti, Meschak summaa, jonka jälkeen siirrytäänkin päivän toiseen, kevyeen puheenaiheeseen. Se koskee laajennettua perhettä.

”Hello, hello, mzungu”, Nyotambofu ja Meschak huhuilevat yhtäkkiä englanniksi, ”Meillä on kysymys sinulle! Onko reilua, jos aviomiehesi vanhemmat tai perhe ovat teillä kotona koko ajan?”

Kielitaidottomuuteni vuoksi olen ollut muistiinpanoja tekevä, alati hikoileva kummajainen, joka ei sano mitään mutta jonka pää pyörii kuin hyrrä. Nyt kun minulta kysytään jotain, olen vielä enemmän pihalla. Siis mitä? Mieheni vanhemmat? ”He ovat tervetulleita, mutta vain viikonloppuisin”, sönkötän kun en muutakaan keksi.

Koko bussi räjähtää nauruun, ja kolmen päivän päästä, kun ohjelma lähetetään, naureskelijoita on luultavasti viisi ja puoli miljoonaa afrikkalaista lisää. Nuo mzungut!

Thought of taking my chick to the coast but then I asked myself #WhatWouldMagufuliDo

Thought of taking my chick to the coast but then I asked myself
#WhatWouldMagufuliDo

Vähän nolottaa, mutta toisaalta. Eihän sitä joka päivä pääse seuraamaan, kuinka korruptoituneeseen järjestelmään tottuneiden ihmisten sydämissä alkaa sykkiä toivo. Kahteen viikkoon on mahtunut paljon odotusta, joka kuultaa erityisesti työläisten ja keskiluokkaisten tansanialaisten puheissa. Tansania nousee! Magufulin toimia on seurattu kiinnostuksella ja jännityksellä myös muissa Afrikan valtioissa.

Sitä, muuttuuko Tansania oikeasti paremmaksi ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi vai jääkö kaikki tämä yhdeksi lupaukseksi muiden joukkoon, ei toki kukaan voi vielä tietää. Magufuli on näyttänyt olevansa tosissaan, mutta pahimmassa tapauksessa voi olla, että lupaavan alun jälkeen kaikki pysähtyykin. Toivoisi, ettei.

Mutta takaisin vielä bussiin, jossa keskustelu on lähtenyt vihdoin oikein kunnolla lentoon. Ihmiset ympärilläni tyrskivät, mutta itse en voi olla miettimättä, mitä tulin juuri tehneeksi. Jotain tällaista. I was going to send a postcard from Tanzania to my husband´s parents but then I thought #whatwouldmagufulido?