Raymond

Suomen kesä
Lue juttu
Kari Hotakainen

Uusi Suomi

Vanhaa Suomea ei enää ole. Mutta mikä oli se vanha Suomi? Kuka tai ketkä määrittelevät kokonaisen valtion? Aina sen joku nopeasti määrittelee, jos itse et ehdi. Olen elänyt Suomessa reilusti yli 50 vuotta ja kuullut sinä aikana kymmeniä kiteytyksiä maastamme. Ne ovat tuntuneet tunkkaisilta ja kuristavilta yleistyksiltä. Suomi sitä, Suomi tätä ja varsinkin tuota. Nyt olemme tilanteessa, jossa kiteytykset sulavat viemäriin sitä mukaa, kun niitä keksitään.

Lammi, pieni hämäläinen 5 000 asukkaan kunta, on uusi Suomi. Kun uusi pakolaisten vastaanottokeskus toteutuu, Lammilla asuu pian yhteensä 500 turvapaikanhakijaa. Se on 10 prosenttia kunnan väkiluvusta. Hätkähdyttävä luku tulee lihaksi, jos kuvittelee saman prosenttiluvun Helsinkiin. Mitä jos Helsinki ottaisi lyhyessä ajassa vastaan yli 60 000 pakolaista?

”Lammi, pieni hämäläinen 5000 asukkaan kunta, on uusi Suomi.”

”Ikkunat auki Eurooppaan!” julisti nuori kirjailijaryhmä Tulenkantajat 1920-luvun puolivälissä. Nyt ikkunoita ei enää tarvitse aukaista, ovet ovat jo auki. Ja netti täynnä mielipiteitä. Kansainvaelluksesta on jokaisella oma mielipide, joka on pakko sanoa heti – usein ennen kuin sen on ehtinyt edes muodostaa. Huutomerkki ei ole mielipide.

Suvaitsevat toivottavat tulijat tervetulleiksi, kriittiset maalaavat uhkakuvia. Kumpikin osapuoli keksii toisilleen uusia haukkumanimiä, vaikka edellisistä ei ole ehtinyt muste kuivua. Rasisti, suvakki, juntti, punavihreä.

Kaiken mölinän keskellä pienessä Lammin kunnassa 64-vuotias Erkki miettii, miten pitäisi suhtautua Somaliasta tulleeseen 24-vuotiaaseen Ahmed Iiseen, joka haluaisi töitä automaalarina tai siivoojana. Erkin perhe lähti aikoinaan sotaa pakoon Karjalasta. Heidät ohjattiin Lahteen, outoon ja uuteen kaupunkiin. Ahmedille Lammi on vielä oudompi kuin oli Erkille Lahti.

Vieraan pelko ei ole maahanmuuttokriittisyyttä. Jos olisi, siinä tapauksessa myös Ahmed olisi maahanmuuttokriittinen. Hän on Lammi-pelkoinen. Niin kuin pieni Erkki oli aikoinaan Lahti-pelkoinen.

”Ahmed on Lammi-pelkoinen.”

Media on iso luuta, se ei erottele yksittäisiä roskia. Jos Ahmed saa viisitoista sekuntia media-aikaa, hän edustaa Irakia, Syyriaa, Turkkia, kaikkea sitä mistä nyt vaahdotaan, ei yksilöä, joka on lähtenyt pienestä kylästä Somaliasta. Melkein samoin käy Erkille. Kamera muuttaa Erkin perushämäläiseksi, umpimieliseksi maahanmuuttokriitikoksi, hän ei ole yksilö, jonka juuret ovat Salmen kunnassa luovutetussa Karjalassa.

Ahmed ja Erkki jatkavat elämäänsä Lammilla. Parin vuoden päästä Ahmed ehkä jo osaa sen verran suomea, että he voivat vaihtaa keskenään muutaman sanan, tällä hetkellä he vaihtavat katseita.

Hotakaisen aiemman Raymond-kolumnin onnesta voit lukea täältä.